Toisaallee tassutelleet

 

Itäsiperianlaikanarttu

Ronja

Ronja kalliolla












Ronja

FIN18007/02
S. 26.02.2002, k. 17.3.2008
Isä: Evenki Patu SF11533/93U
Emä: Rantapolun Sara FIN14406/97
Kasvattaja: Timo Seilonen, Iivantiira
Omistaja: Susanna Kinnunen

Ronja KoiraNetissä

"- Eikö se ryövärinpentu kohta jo tule? hän kysyi.
- Olen jo vanha ja raihnas ja ryövärinelämäni päättyy pian.
Tekisi hyvää nähdä uusi ryöväriruhtinas ennen kuin loppu on edessä.
Tuskin Pietu oli sanonut tämän kun ovi avautui ja sisään syöksyi Matias ilosta suunniltaan. Hän loikki korkeita riemuhyppyjä kokonaisen kierroksen ympäri salin ja huusi kuin hullu:
- Minä olen saanut lapsen! Kuuletteko te, minä olen saanut lapsen!
- Mitä lajia siitä tuli? Kysyi Kalju-Pietu nurkastaan.
- Ryövärintytär, kiitos ja ylistys! Huusi Matias.
- Ryövärintytär ja tässä hän on!
- Ja Loviisa astui lapsi sylissään korkean kynnyksen yli.
- Silloin ryövärit hiljenivät tyyten.
- Taisipa teiltä mennä olut väärään kurkkuun, sanoi Matias. Hän otti tytön Loviisalta ja kantoi tätä ryövärin luota toisen luo.
- Katsokaa!
- Mikä hänelle tulee nimeksi, tahtoi Kalju–Pietu tietää.
- Ronja, sanoi Loviisa.
- Ihan niin kuin olen jo kauan sitten päättänyt."
(Ronja Ryövärintytär, Astrid Lingren)

Näyttelyt

Ronjan siluetti





















Kajaani 4.1.2003
Marja Talvitie
JUN H
Mittasuht. oikea. Hieman kevyt, kapea kuono-osa. Pitkähköt korvat. Voimakkaasti ylös vetäytynyt vatsaviiva. Hieman niukka polvikulma. Niukasti kiertynyt häntä. Oikea karvan laatu. Hieman lyhyt peitinkarva.

Sotkamo 15.5.2004
Hannu Talvi
AVO H
Koko: 57 cm. Ruskehtava riistanväri. Ihannekoko. Riittävät mittasuhteet. Hieman pitkänomainen pää. Jäntevä runko. Hyvä raaja luusto ja kulmaukset. Turkittomassa kunnossa. Esintyy ja liikkuu harvinaisen hyvin.

Sotkamo 14.5.2005
Raimo Viljamaa
AVO ERI AVK1 PN1 ROP SERT
Koko: 58cm. Tehokkaasti liikkuva narttu. Aavistuksen pitkänomainen pää. Korvat hieman ylös kiinnittyneet. Hyvä kaula. Oikeat mittasuhteet ja järeys. Hyvät raajat, joskin takaset voisivat kulmautua paremmin. Hyvä turkki, samoin häntä. Väri riistanväri ruskea.


Jälkeläiset

i. Tungus ER20360/03
29.12.2004

u Soidinahon Kessu ER13455/05 (Lopetettu)
u Soidinahon Karo ER13457/05 (Lopetettu)
u Soidinahon Körmy ER13458/05 (Ruotsissa)
n Soidinahon Mimmi ER13456/05

 







Lapinporokoiranarttu

Hattivatin Rusina

Mesi_kelopuulla (19K)

Mesi

ER33214/05
S. 19.05.2005, k. 23.7.2009 (kyynpistos)
Isä: Zinaidan Kaapo ER12258/00U
Emä: FIN MVA Hattivatin Muusa ER20353/02
Kasvattaja: Annukka Nordberg,Sodankylä
Om. Susanna Kinnunen

Mesi KoiraNetissä

 

"Miss on otso synnytetty,
Mesikämmen käännytetty?
Tuoll on otso synnytetty,
Mesikämmen käännytetty:
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä.
Sielt on maahan laskettuna
kultaisessa kätkyessä,
vitjoissa hopeaisissa."
(Ganander, 64, Juha Pentikäinen, Karhun kannoilla)

Terveys

Silmätarkastus 8.2.2008
Ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia Membrana pupillaris persistens, tulkinnanvar. PHTVL/PHPV, ei todettu

Polvet 8.2.2008
0/0

Kyynärnivelet 8.2.2008
0/0

Lonkat 8.2.2008
A/A


Mesi 19.5.2005-23.7.2009 (Kuoli kyynpistokseen)

Mesin siluetti












 

Niin kovin vähän aikaa saimme pitää tämän erikoisen persoonan luonamme. Mesi saapui valloittavana karvapallona luoksemme ja turkki oli se josta tämä ei luopunut koskaan. Mesissä kulminoitui kaikki hyvät ja huonot puolet äärilaidoissa.

Valtavaan turkkiin oli mukava upottaa kädet. Paksu turkki oli niin pehmoinen ja lämmin käsien alla. Turkki ei myöskään irronnut karvanvaihdon yhteydessä ja lukemattomia tunteja työskentelin kamman ja harjan kanssa ähräten turkin kimpussa. Mesi inhosi turkinhoitoa yli kaiken.. Se lysähti maahan aivan maata myöten ja olikin aina luovutusvoitto saada irtokarvat pois.

Omalle laumalle viimeiseen hengenvetoon uskollinen ystävä valikoi hyvin tarkasti vieraista ihmisistä ystäviksi kelpaavat. Omiaan Mesi rakasti avoimen ylitsevuotavasti kun taas ihmiset joissa oli jotain epäilyttävää, he eivät koskaan päässeet Mesin kanssa yhteistyöhön.

Mesi pysyi irti omassa pihassa ja harvoin edes lenkillä tällä oli hihna mukana. Alkuinnostuksen jälkeen tämä käveli omalla paikallaan jalkojeni vieressä tai nokallaan pohkeeseeni tökkien takana. Juoksujen aikaan oli ainoastaan häkissä oloa ja muutoin Mesi sai olla niin kuin tahtoi. Mieluisa paikka nukkua olikin ulkorakennuksessamme oleva vanha auton penkki. Siinä näytti olevan niin kovin makoisa nukkumapaikka.

Epäporokoiramaisesti Mesi ei ollut kova haukkumaan. Antoihan kyllä toki hälyjä kaikkien muiden koirien iloksi asioista joita ei kylläkään saatu todennettua mihinkään erikoisempaan asiaan. Erikoisinta oli tapa ":puhua". Iloinen pilpatus ja "puhe" olikin aina vastassa saapuessamme kotiin.

Toisten narttujen pienet pennut olivat Mesin mielestä sietämättömiä ja monta vaaratilannetta oli lähellä. Jotenkin Mesi aina vain tuli pentujen lähelle vaikkei sietänytkään niitä. Tämä olikin yksi syy miksi Mesiä ei ikinä edes ajateltu käytettävän jalostukseen. Lisäksi Mesi ei sopinut rotumääritelmään oikein millään muotoa ollessaan enemmän suomenlapinkoiran näköinen. Näyttelyura olikin lyhyt mutta monia iloisia hetkiä tuottanut.

Mesi rakasti retkeilemistä ja olikin mitä mainioin retkikaveri. Mesi oli myös rinnallani niinä kaikkein vaikeimpina ja synkimpinä hetkinäkin. Aina uskollisena ja niin iloisena. Valmiina puolustamaan kaikelta ja kaikilta pahoilta asioilta.

Rakas, uskollinen, luotettava ja omaa perhettään yli kaiken rakastava koira oli Persoona jonkalaista tuskin tulee toista. Mesipä kun on Mesi olikin hyvin usein käytetty lausahdus.

Mesi: Kiitos kaikista niistä hetkistä jonka olit perheessämme.

Velmu ilmeMesin katse
















































Lapinporokoiranarttu

Hankamukan Hannen Haave

Hani seisoo













Hani

FIN 32264/03
S. 15.06.2003 K. Joulukuu 2011 (Tyrä ja suolen tuhoutuminen)
Isä: Jalakapojan Aappo ER30545/00
Emä. Tara ER22415/99U A
Kasvattaja: Arto Jääskeläinen, Yli-Nampa
Omistaja: Juha Kuukasjärvi

Hani KoiraNetissä

» terveys » näyttelyt » jälkeläiset

Honey honey
Honey honey, how you thrill me, ah-hah, honey honey
Honey honey, nearly kill me, ah-hah, honey honey
I'd heard about you before
I wanted to know some more
And now I know what they mean, you're a love machine
Oh, you make me dizzy
(ABBA: Honey honey)

Hani on nykyisin työkoirana Ranualla.

Haikeus täyttää sydämmen kun muistelen Hania. Hani oli sellainen elämän valo kun saapui elämääni. Olin haaveillut koirattomina vuosina nelijalkaisesta ystävästä lähes epätoivoisesti. Vanhin tytär oli allerginen ja perhe muutoin koiravastainen, mutta pikku hiljaa alkoi vastarinta rakoilla. Aluksi mielessä siinti suomenlapinkoira syystä, että pärjäsi ulkona, oli suomalainen alkuperäidrotu ja rotu jonka kanssa olisi mahdollista harrastella asioita laidasta laitaan. Kuitenkin aluksi meille tuli itäsiperianlaika Ronja joka oli tavallaan myönnytys jonka varjolla pääsin kohti omaa toivettani.

Kuitenkin Ronjan siinä kasvaessa silmää alkoi miellyttää koira jonka rakenteen ja ulkomuodon näkee päälle päin. Rotuvalintani vaihtui Lapinporokoiraan. Syksy saapui ja Pilvipolun kenneliin josta ensin varailin pentua syntyi kaksi narttua jotka kumpikin oli jo varattu. Hankamukan kennelissä oli muutama vapaa pentu ja sovimmekin kaupoista. Kodinhoitotuella ei ollut liikoja rahavirtoja ja pennun ottaminen oli tyssääntyä siihen. Hätä keinot keksii ja metsän ollessa sinisenä mustikoita pistin poimurin laulamaan ja mustikoita poimimaan siis. Antti oli pieni ja vaunuissa nukkui ajan jonka keräsin marjoja. Iltaisin puhdistin marjoja saadakseni paremman hinnan. Lähes koko summan sainkin kasaan marjoilla.

Kasvattajat toivat Hanin Puolangalle vastaan ja siitä alkoikin uusi ajan jakso elämässäni joka aikanaan oli muuttava elämääni radikaalisti.

Hani täytti sydämmessäni jokaisen sopukan joka siellä oli vapaana ja osan niistä varatuistakin. Elämän valo joka aina häntää heiluttain ja iloisena oli vastassa. Sain rohkaistua mieleni ja lähdin päättäväisesti tutustumaan Kuhmon koiraharrastusmahdollisuuksiin ja tästä päätöksestä jouduin vuosien varrella pitämään tiukastikin kiinni. Onneksi. Hani oli ulospääsykeino "sieltä jostakin". Linkki ja haparoiva polku joka vuosien päästä oli johtava askeliin pois pimeydestä.

Innokkasti harrastimme kaikkea jäljestyksestä agilityn alkeisiin. Hani innokkaasti mukana kuitenkin porokoiralle ehkä tyypillisesti asennoituneena, että tekevä toiminta on kivaa vaan ei "järkeä" seuraamisissa yms. Etenemisen myötä oma itsetunto ja luottamus alkoi kasvaa terveellisellä tavalla.

Eräs hauskimmista ja mieleen painuneimmista muistoista on se kun Hanin ja Saran kanssa matkustimme junalla Jyväskylään jäljestysleirille. Siellä osoitti Hani todellista "ammattimaisuutta" kun hiluksin sikaosastolla siirryttiin kohteesta a kohteeseen b oikopolkuja kurvaillen, päät keikkuen. :)

Aikojen päästä suuren elämän muutoksen myötä meni silloisen kodin myötä piha jota Hani uskollisesti "paimensi". Muutin lasten ja klmen koiran kanssa rivitako kolmion. Joulukuuhun saakka elimme siinä niin ja mielessä oli silti se kuinka en voi tarjota Hanille sitä mihin se oli tottunut. En voinut tarjota pihaa reviiriksi jossa vapaana olla enkä jaksanut tarjota tekemistä siinä määrin kuin mihin tämä oli tottunut. Olimme kerran paimentaneet lampaita jonka jälkeen Hani saattoi omine aikoineen mennä metsään "etsimään" karannutta tokkaa. Yleensä haukussa oli kuitenkin käsitykseni mukaan hirvi.

Ajatuksissani olin surullinen. Silloin Juha Ranualta laittoi sattumalta spostia jossa etsi itselleen aikuista koiraa porotilalle töihin. Tarjosin Hania raskain sydämmin hänelle työkoirakokelaaksi ja ensin koeajalle Hani lähtikin Ranualle. Kävimme katsomassa Hania ja koska tällä oli nyt emännän lisäksi isäntä ja työ jota rakastaa Hani jäi sinne. Kesällä -07 sitten oma elämäntilanne muuttui muuton myötä ja saimme oman pihan jälleen. Aikaa oli kuitenkin kulunut jo niin, että Hani oli täysin kotiutunut Juhan luo jossa tällä on nuori Roi uros kaverina. Lasten toiveista huolimatta en enää hennonnut hakea Hania kotiimme. Tästä päätöksestä alkoikin tapahtumaketju jonka päätöksenä Hani muuttui Juhan omistukseen ja meille tuli Leimu.

Kiitos Hani niistä kaikista hetkistä jotka sain viettää kanssasi!

Hani ja Juha osallistuivatkin ansiokkaasti poropaimennuskisaan nyt keväällä 2008 jossa Hani tuli lopullisten pisteiden laskujen jälkeen 4.! Hienoa, toivotan koko sydämmestäni kaikkea hyviä ja paljon tapahtumarikkaita vuosia Hanille Juhan kanssa.

(Paimennuskuvat Kirsti Hassinen)

hani_paimennus08_2 (32K)hani_paimennus08_1 (16K)

Terveys

Hanin silmät







Silmätarkastus 1.3.2005
Kaisa Wickström
J1 (ei osoita HC, PRA, RD, PHTVL/PHPV, retinop. oireita)


Näyttelyt

Hanin katse




















Polvijärvi 25.4.2004
Marja Talvitie
JUN ERI JUK1 PN4
Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen. Muuten hyvä pää, mutta liian suuret korvat. Riittävät etukulmaukset. Hyvä runko. Hyvät raajakulmaukset, mutta liian lyhyt lantio. Kantaa mielellään häntäänsä ylhäällä. Erinomainen karvanlaatu ja pituus. Esitetään hieman lihavassa kunnossa. Voisi liikkua hieman paremmalla takapotkulla.

Hyrynsalmi 12.6.2005
Elina Haapaniemi
JUN EH JUK1
Femiininen vuoden vanha nuori. Hyvät, oikeat mittasuhteet ja hyvä sukupuolileima. Ei parhaassa karvassa. Kaunis päänmuoto. Melko kookkaat korvat. Hyvä luusto, runko, tyypillinen ylälinja. Sopivat takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelmitalla.

Kajaani 14.8.2004
Matti Palojärvi
JUN ERI JUK1 VASERT
Musta ruskein merkein. Keskikokoinen. Oikea piirteinen pää. Riittävän pitkä runko. Hyvä raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite. Häntä kääntyy selälle. Kevyt liike. Miellyttävä luonne.

Rautavaara 17.10.2004
Gunnel Holm
JUN ERI JUK3
Hyvätyyppinen. Rungon mittasuhteet hyvät. Vielä hieman kapea kuono. Hyvä purenta. Hyvät takakulmaukset. Hyvät eturaajojen liikkeet. Liikkuu lyhyellä takapotkulla.

Kajaani 8.1.2005
Paula Rekiranta
NUO EH NUK1
Eritt. hyvätyyppinen. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään profiili. Narttumainen ilme. Hieman haja-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja eturinta. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvä luusto. Hyvä karva. Koira olisi edukseen hieman hoikemmassa ja hyvemmässä kunnossa. Hyvät sivuliikkeet, etuliikkeessä löysyyttä. Erinomainen luonne.

Kajaani 24.4.2005
Hannu Talvi
NUO ERI NUK1 PN2 SERT
Erinomainen. Musta ruskein ja vaalein merkein. Keskikokoa hieman kookkaampi. Hieman pitkärunkoinen. Oikea pään muoto. Kookkaat pitkät korvat. Mallikas runko, vahva kunto. Hyvät eturaajat. Kinnerkulma voisi olla voimakkaampi. Hyvä turkki ja häntä. Miellyttävä luonne. Liikkuu pitkällä askeleella.


Jälkeläiset

i. Jahkkas Basilli FIN11813/99 B
S. 25.9.2005

Savottakämppäläiset:
u Soidinahon Nestori ER48665/05
u Soidinahon Vihtori ER48667/05
u Soidinahon Einari ER48668/05
n Soidinahon Esteri ER48662/05
n Soidinahon Katari ER48663/05
n Soidinahon Sikuri ER48664/05
n Soidinahon Valpuri ER 48666/05

© Soidinahon kennel














Itäsiperianlaikanarttu

Evenki Sara

Sara seisoo













Sara

FIN21163/04
S. 23.02.2004
Isä: FIN MVA, FIN KVA Käkikummun Peni FIN16688/99 A
Emä: Evenki Kira FIN28404/97
Kasvattaja: Jorma Kettunen, 88900 Kuhmo
Omistaja: Susanna Kinnunen ja Pauli Kemppainen


Viety Bulgariaan keväällä 2011


Sara KoiraNetissä

 

Sarat ovat luonnossa hyvin näkyvä ja ekologisesti tärkeä kasviryhmä. Ne ovat usein valtakasveina rantaniityillä, rannoilla ja soilla. Monet ovat mm. poron ja hirven perusravintoa, ja entisaikoina sarat olivat tärkeä osa siitä talvirehusta, jota käytiin niittämässä kaukaisilta suoniityiltä.
(Kotimaan luonto-opas)

Terveys

Silmätarkastus 19.1.2006
Ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia

Polvitarkastus 19.1.2006
0/0


Saran pää
























Näyttelyt

Kajaani 8.1.2005
Risto Tuomainen
JUN ERI PN2 VASERT
Koko: 57-58cm. Riistanväri. Keskikokoinen. Sopiva voimakkuus. Oikeat mittasuhteet. Kokonaiskuva erinomainen. Hyvä selkä. Erinomainen raajarakenne. Hyvä häntä ja turkki. Kevyet puhtaat liikkeet.

Lieksa 15.2.2005
Pekka Kortekangas
JUN ERI JUK3
Koko: 59cm. Vaaleanruskea riistanvär. ja valk. merkein. Kookas. Hieman kapea kallo-osa. Mittasuhteet oikea. Voimakas runko. Hyväluustoiset raajat. Hieman hajavarpaisuutta. Hyvä karvapeite & häntä. Liikkuu vaivattomasti. Rauhallinen luonne. Kokonaisvaikutukseltaan erinomainen.

Kajaani 24.4.2005
Jari Fors
JUN ERI JUK2 PN3 VASERT
Koko: 58 cm. Riistanvärinen vaalein merkein. Keskikokoa hieman kookkaampi. Mittasuhteiltaan erinomainen. Hieman kapeahko pää. Hyvät korvat. Kauttaaltaan hyvä runko & raajarakenne. Hyvä häntä. Turkki ei aivan parhaimmillaan. Liikkuu tehokkaasti, luonne oikea.

Kajaani 13.8.2005
Erkki Tuominen
JUN ERI JUK1 PN1 ROP SERT
Keskikokoa kookkaampi, kaunismuotoinen pää, hyvä korvien asento. Rakenteeltaan ja mittasuhteiltaan hyvä runko. Raajat hyvä asentoiset ja hyvin kulmautuneet. Hyvä turkki, väritys ja häntä. Liikkuu ja esiintyy hyvin.


Jälkeläiset

Isä: FIN KVA Jeri FIN11656/98
s. 7.2.2006

Metsän kuninkaat:
u Soidinahon Otso
u Soidinahon Sisu
u Soidinahon Urho
n Soidinahon Kontio
n Soidinahon Ursula (kuollut liikennetapaturmassa)

 

Isä: Retu FIN11137/02
s. 11.5.2007

Kalevalan katras:
u Soidinahon Sampo
n Soidinahon Mielikki (Lopetettu vaikean sairauden vuoksi)
n Soidinahon Osmotar
n Soidinahon Tellervo
n Soidinahon Tuulikki (Viety Bulgariaan)










Itäsiperianlaikauros

Retu

Retu ravaa











Retu

FIN11137/02
S. 13.11.2001
Isä: Ruslan ER20611/99
Emä: Kuunsäteen Laikku ER15738/00
Omistaja: Marko Kiiski

Viety Bulgariaan keväällä 2010

Retu KoiraNetissä

 

Retu maaliskuussa 2007


















Retu tuli Markon luokse Pohjoisesta pois porojen luota. Helposti asiat unohtaa kun ne muuttuvat, mutta alussahan Retu oli epäluuloinen ja vaikeasti lähestyttävä koira. Se ei halunnut tulla silitettäväksi eikä oikein muutoinkaan luottanut ihmisiin. Miehiä se näytti pelkäävän eritoten.

Aikaa on kulunut, alun epäluuloisuus on vaihtunut aina niin iloiseen olemukseen ja hellittelyjä ei voi edes antaa liikaa. Vaikka alussa Retu ihmetteli lapsia kovasti niin nyt se rakastaa niitä. Joskus näyttää jopa, että enemmän lapsista välittää kuin mitä meistä aikuisista. Menneisyyden haamut on kuitenkin jossain määrin matkassa varmaan koko elämän ajan. Kiinni saaminen metsästä on hankalaa. Kenties "vain" miehille koska nyt kuitenkin sain Retun hyppäämään jo itse vapaasta tahdosta autoon. Mielekkäämpää on lähteä kun tietää että poiskin pääsee.

Kuluneena syksynä 2008 Retulla oli ensimmäinen kosketus karhuun ja haukku raikui. Luvat tosin loppui ennen kuin tilanne selvisi, mutta kyllä veri näyttää vetävän otsojen pariin. Tavoitteena onkin nyt jäljestää ja työstää karhuja ja karhuja. Lasten kasvaessa ja rakennuksen valmistuessa luulisi joskus tämänkin ajan koittavan. Pentue Saran kanssa näyttää lupaavalta. Kaadettiinhan syksyllä 2007 Soidinahon Tellervolle eli Tellulle jo hirviäkin. Mielikki eli Minni puolestaan haukkui lintua tirriäisenä ja nyt syksyllä 2008 on jo saatu 1. tulos linnulta. Minni haukkui myös karhua kuluneen metsästyksen aikana kahteenkin otteeseen. Ensin Retun kanssa ja sittemmin tuntikauden yksinäänkin. Mielenkiinnolla odotamme mitä kaikkea tästä lupaavasta pentueesta kehkeytyykään. Myös ensi talvea odotan monestakin syystä. Eikä pienin ole se, että saan valjastaa Saran, Retun ja Minnin (ehkä myös Leimun) valjakkoreen eteen. Kuinkahan meille käy..


Jälkeläiset

Emä: Evenki Sara FIN21163/04
s. 11.5.2007

Kalevalan katras:
u Soidinahon Sampo
n Soidinahon Mielikki
n Soidinahon Osmotar
n Soidinahon Tellervo
n Soidinahon Tuulikki