Riistalaikanarttu 2009

Riistalaikanarttu 2009

Soidinahon Mielikki "Minni"

HIRV AVO1, LINT VOI3

Om. Susanna Kinnunen ja Marko Kiiski

Minni metsalla

Kaikkien takaa löytyy tarina niin myös vuoden 2009 Riistalaika nartunkin takaa. Alussa oli paljon tietoa suvuista, yksilöistä mitä tahtoisi löytyvän oman koiran takaa erinäisten ominaisuuksien vuoksi. Tietoa vioista, sairauksista ja siitä mitkä ovat riskit mistäkin yksilöstä eri suvuissa. Sitten hieman hurjiakin visioita ja uskallusta kokeilla omilla koirilla pentuetta joka ei perustunut suoranaisiin vanhempien näyttöihin. Näistä tarpeista suunniteltiin ja toteutettiin pentue josta haimme koiraa ensisijaisesti itsellemme.

Pariskunta sai asustella yhdessä parisen viikkoa lemmenleikkien merkeissä ja kevätauringon sulattaessa viimeisiä lumia syntyikin Minni sisaruksineen. Emä hoiti synnytyksen asiantuntijan ottein. Ennen pentujen syntymää oli tehty suuria suunnitelmia kuinka itselle valitaan se pentueen paras uros pentu. Kuinka pentuja testataan ja tarkkaillaan ennen valintaa. Harvoinpa nuo suunnitelmat muulloinkaan menee niin kuin on ajatellut ja niin kävi nytkin.

Valkoisen kranssin ja ruskeat kasvomerkit omaava pentu syntyi kolmantena ja siinä se oli! Meidän pentu. Se niistä testaamisista ja tarkkailuista. Tarkkaan harkitusta valinnasta. Lisäksi pentu oli narttu eikä uros. Mutta ei ollut hetkenkään epäilyä eikö juuri tämä ole se meidän pentu. Pennut saivat viettää ennen luovutusta vauhdikasta ja riemuisaa aikaa emonsa ja lasten parissa. Välillä autoiltiin uimarannalle kirmailemaan ja kyllä niitä karhun rasvojakin jossakin vaiheessa pentujen eteen tuotiin.

Sisarusten lähdettyä maailmalle alkoi tähän ihmeelliseen suureen maailmaan tutustuminen. Minni olikin lähes kaikkialla mukana. Auto ja kuljetushäkki taisi olla jossain vaiheessa lempipaikka koskapa sieltä niin usein löytyi nukkumasta vaikka oltiinkin kotona. Monen kokemuksen ja vastoinkäymisen takia olimme pohtineet kuinka vältetään ne lukuisat virheet mitä oli tullut aiempien koirien kanssa tehtyä. Alkusyksyn marjastusreissut olikin pienelle pennulle oivallisia tapoja tutustua metsään ilman pelkoa siitä kuinka ohjaaja kävelee liian rivakasti liian kauas. Aikansa pieni viikari laukkasi pitkin hakkuu aukkoja ja metsiä. Unen ottaessa pennun valtaansa löytyikin tämä pieneltä kiepiltä marjasankojen luota.

Minni

Syksyn edetessä metsäreissujen luonnetta muutettiin. Minnin kanssa lähdettiin kahdestaan metsään ja onneksemme maastoissamme olikin runsaasti lintuja. Tomerasti pieni kantoihin sotkeutuva koiran alku haukkui teeriä ja sitkeästi risukoissa otti uusintaa uudestaan ja uudestaan lintujen siirtyessä toisaalle. Linnun hajut saivat pienen hännän kieppumaan ja pennun kiertelemään innokkaasti hajuja tutkien.

Ensimmäisenä syksynä varoimme visusti törmäämästä hirviin. Olisi vähintäänkin pelottavaa poljettaa pentu hirvellä alle 6 kk ikäisenä. Tellervo-siskolle tuli kylläkin tästä kokemusta potkun merkeissä, mutta ei se Tellervon menoa ja intoa hirviä kohtaan ole haitannut.

Pieni vilkas ja eloisa pentu kasvoikin nopeasti isoksi. Tottelevaisuutta ja sosiaalisia taitoja Minni on opetellut pienestä saakka lähinnä Sinin ohjaamana. Minni seisookin vaikka kahdella käpälällä mikäli Sini sille sen opettaisi ja pyytäisi niin tekemään. Muuton jälkeen olimmekin Ilomantsin karhumailla aloittamassa Minnin ensimmäistä riistasyksyä.

Usko linnunhaukkumiseen oli kova. Reippain mielin lähdimmekin kokeisiin vaikkei alkukaudesta ehdittykään lintuhaukkuja saada. Tuloksiakin saatiin linnulta Laikojen lintu SM 3. sijan ja Ilomantsin Junnuhaukkujen voiton ollessa hienoimpia hetkiä. Karhuakin metsästettiin ensimmäisenä syksynä ennen hirven metsästyksen alkua. Hirvenmetsästys sujuikin ensimmäisenä syksynä hyvin. Minnille saatiinkin kaksi kaatoa (kolme lupaa käytössä) ja toisen kaadon jälkeen oli havaittavissa kuinka koira keksi mitä tältä ollaan vailla. Hirvikokeisiin emme ensimmäisenä syksynä ehtineetkään juoksujen alkaessa ja ensimmäinen pentue näkikin päivän valon helmikuussa 2009.

Talvisin pidämme koirien kuntoa yllä hiihtäen ja ajaen valjakolla. Isä-tytär pari suksien edessä antoikin jo ihan kohtuulliset vauhdit suksilla seisojalle. Kesän sulaessa lumet Minni olikin erinomaisessa kunnossa. Kesä pyöräilyn ja uittamisen kera takaavat kunnon metsästyskauden alkaessa. Joskaan Minnin korvat eivät oikein pidä vedestä ja toiseen korvaan tulikin sitkeä tulehdus.

Mennyt syksy 2009 alkoikin helteisissä merkeissä. Kausi startataan meillä karhustuksella. Ilomantsiin kokoontuu metsästäjiä ympäri Suomea ja ilmassa onkin lähinnä karnevaalin tuntua kuin oikean metsästyksen makua. Karhujen metsästys on sitä kunnioitettavinta laatujaan ja niin moni mielii karhun kaatajaksi. Suuret seurueet ovatkin meille kauhistus. Kahden miehen ja kahden koiran seurue on pienen pieni monen isomman rinnalla. Kilpajuoksu hupenevien lupien kanssa olikin kiivas ja helteinen sää teki siitä ankaran. Karhut olivatkin kuitenkin jossain muualla kuin siellä missä miehet koirineen. Lyhyeen työskentelyyn ei saatu kaatoa. Varmuutta karhunhaukku taipumuksista haimme karhutaipumustestin merkeissä Tohmajärvellä. Yö kuutamossa kirpeässä pakkasessa oli ikimuistoinen. Haukkuaika ja työskentelymatka ei riittänyt taipumustestin läpi menemiseen vaikka haukkuaikaa tuli 41min verran.

Karhulupien loputtua heti alkuunsa jatkoimme lintukokeiden merkeissä. Yksi koe ennen SM haukkuja antoi varmuutta siitä kuinka linnun haukkuminen sujuu. Helteiset kelit olivat vain niin kovin uuvuttavia ja se näkyi osaltaan suoraan haussa. Metsään olisi päästävä mahdollisimman aikaisin. Lintu SM kisoissa metsään päästiin monta tuntia liian myöhään että olisimme saaneet tarjottua koiralle inhimillisemmät työskentely olot. Tulos kuitenkin saatiin joka riitti tällä kertaa 2. sijaan.

Linnun metsästyksen alettua törmäsimmekin hirviin pariin otteeseen jolloin saatiin varmuus siitä kuinka Minnillä on muistissa mitä niiden kanssa pitää tehdä. Pääsimmekin mukaan Lieksan Pikku-Kili haukkuihin jotka olivat astetta suuremmat kisat kuin mitä osasimme odottaa. 2. tuloksen edestä sieltäkin saatiin kuitenkin työskentelyä kirjattua. Hirven metsästys ja useat täydenerän hirven haukut innoittavatkin vielä osallistumaan hirvenhaukkukokeeseen josta 1. tulos sitten tulikin.

Syksyn saavutukset ovatkin olleet moninkertaiset siihen verrattuna mitä ikinä uskaltaneet odottaa. Ei sillä ettemmekö olisi tietoisia Minnin kyvyistä. Aikaa perheen ja työn lisäksi on vain niin kovin vähän käytettävissä metsästykseen ja koetoimintaan. Haluammekin syvästi kiittää tuomareita ja lasten hoidossa auttaneita koska ilman näitä ei olisi kokeisiin päästy.

Minni on vielä kovin nuori ja odotammekin vielä monia yhteisiä haukku tapahtumia ja koe käyntejä. Ensi syksyyn on aikaa, mutta tuossa tuokiossa alkaa taas metsästyskausi. Tarina tämän vuoden Riistalaikanartusta on siis vasta aivan alussa?

Minnin katse

Teksti: Susanna Kinnunen
Kuvat: Susanna Kinnunen ja Marko Kiiski