Itäsiperianlaikauros Tungus

Itäsiperianlaikauros


Tungus

eli

Sasta

ER20360/03
Tuonti; 17.1.1993

"Ihmisen oikea käsi"

Tungus eli Sasta tuli Sepolle tämän ollessa 4 kk vanha. Kajaanilainen Ilmo Juntunen vei Venäjälle Uhtuaan harmaanorjahirvikoiran ja ajokoiran pennun ja vaihdossa hän sai siitä itäsiperianlaikan pennun. Koska hän ei perhe syistä voinutkaan pitää pentua itsellään sovittiin Seppo Ronkaisen kanssa, että hän ottaisi tämän kyseisen pennun. Yhdessä Seppo kävi sitten Ilmon kanssa hakemassa pennun Uhtuasta.

Sasta oli jo hakiessa rauhallinen ja leimautui jo kotimatkalla vahvasti isäntäänsä. Tullissa meinasi olla tullessa ongelmia puuttuvan paperin takia, mutta selvittelyjen jälkeen Seppo sai kuin saikin luvan tuoda Sastan Suomen puolelle. Tyynen rauhallisesti pentu oli istuskellut isäntänsä jaloissa odottamassa usean tunnin ajan paperisodan selvitystä.

Riistalle Sasta syttyi jo eka syksynä. Sepolla siinti ajatuksissa, että Sastasta tulee pelkästään karhukoira ja ettei hän ollenkaan aio käyttää sitä hirvimetsällä. Sepolla oli jo tuohon aikaan suomenpystykorva jonka kanssa hän kävi hirvimetsällä.

Sastan kanssa hän metsästi ensimmäisenä syksynä pari lintua, supia ja ensimmäisillä lumilla näädänkin. Sattui kuitenkin niin, että pystykorva kuoli. Kerran sitten Seppo oli Sastan kanssa näätämetsällä ja hirviseurue sattui olemaan jahdissa samassa paikassa. Heillä oli hirvet karanneet ja he pyysivät, että jos Sastaa voisi kokeilla. Sasta vietiin hirven jäljille ja Sasta otti heti hirvihaukun. Haukkuun kaadettiin 1,5 vuotias aikuinen. Ensimmäisenä syksynä Sastalle kaadettiin kaiken kaikkiaan 5 aikuista hirveä. Haku ei ollut alussa hyvä. Sasta oli vahvasti lähihakuinen ja käytti pelkästään ilmavainua hirven haussa. Haukut oli aluksi 30-40 min ja sitten Sasta tuli ottamaan kontaktia isäntään. Metsästysaikana haukkuajat ei olleet mahdottoman pitkiä, koska Sasta oli lähihakuinen ja luonnollisesti haukun saadessaan isäntäkin oli lähellä täten kaadotkin saatiin suhteelliseen lyhyeen aikaan. Metsästysajan jälkeen Sastalla oli 2-3 tunnin hirvityöskentelyjä.

Koska Sasta oli tarkoitettu karhunmetsästykseen seuraavana syksynä 1994 Seppo hankki karhuluvan ja he lähtivät karhumetsälle Sotkamoon. Seppo tiesi hyvän mustikkapaikan jossa yksi ja sama karhu kävi ruokailemassa. Kaiken kaikkiaan 6 kertaa hän kävi Sastan kanssa karhua haukuttamassa ennen kuin he saivat sen. Karhu ei jäänyt millään paikalleen. Haukutti aina vähän aikaa ja siitä 5km:n siirtymä ja sama peli uudestaan. Viidennellä yritys kerralla karhu jäi kuin jäikin paikalleen haukutettavaksi. Oli tyyni ilta ja hämärä oli jo tulossa. Karhu oli haukussa ja Seppo lähti lähestymään haukkua tuulen alapuolelta. Teeripoikue pyrähti lentoon Sepon ja karhun välistä. Ja karhukin pääsi pakenemaan. Kuudennella kerralla karhua ei löytynytkään koko alueelta. Seppo lähti pois tietä pitkin kunnes Sasta otti karhun ajo-haukkuun 200-300 m:n päästä. Karhu tuli tielle n. 80m:n päähän Seposta ja pysähtyi siihen. Siihen Seppo sitten ampui ensimmäisen karhun. Sasta oli karhun jäljessä tulossa paikalle.

Syksyllä 1995 Seppo oli hanhimetsällä pystykorvansa kanssa Vuolijoella. Hän sattui löytämään karhun lämpimän ulostekasan ja siinä samassa hän päättikin vaihtaa riistaa ja kävi vaihtamassa pystykorvan Sastaan. Hän toi Sastan paikalle hihnaan kytkettynä ja yritti jäljestämällä etsiä karhun jälkiä. Jäljestäminen ei kuitenkaan onnistunut joten hän päätti päästää Sastan irti. Kun Sasta pääsi hakemaan karhua vapaana tämä löysikin tämän n. 1km:n päästä tiestä. Karhu ei asettunut paikalleen ja haukku oli siirtyvää. Haukku lähti kuitenkin etenemään ja välillä karhu kävi koiran kanssa ns. luvattomalla alueella Pohjois-Savon puolella n. 10 km:n lenkillä. Seppo näki tutkallaan, että koira on tulossa poispäin luvattomalta alueelta. Ilta oli taas hämärtymässä ja hän näki aseen ristikostakin jo karhun. Mutta karhu pyörähti pois. Onneksi Seppo sai koiran viheltämällä pois ja hän jäi Sastan kanssa yöksi metsään. Aikoivat yrittää aamun valolla uudestaan saada karhun. Aamulla hän laski Sastan karhun illallisille jäljille ja n. 2km:n päästä koira aloittikin seisontahaukun joka kesti n. 30 min. Karhu lähti siirtymään kangasjuottia pitkin. Seppo ajoi autolla edelle. 600-700m hän juoksi tietä pitkin ja tarkasti tutkalla missä koira on. Karhu olikin tulossa suoraan kohti 100 m:n päässä. Hän ampui karhun n. 20 m:n päähän niskalaukauksella. Koira oli tällöin n. 10 m:n päässä karhusta. Tämä karhu ei antautunut helposti seisontahaukkuun vaan haukku oli siirtyvää.

Syksyllä 1996 karhun metsästys tapahtui Sotkamossa. Lumi oli jo maassa. Edellisenä päivänä toinen seurue oli metsästänyt samaista karhua samalla paikalla. Lunta oli sen verran jäljen päällä ettei siitä näkynyt kuin kuoppa. Tiedettiin 1 vrk:n vanha jälki johon Sasta vietiin. Mukana oli toinen itäsiperianlaika vieremältä. Yhdessä kaksikko löysikin karhun 800 m:n päästä siitä mihin edellisen päivän seurue oli tämän hukannut. Yhdessä koirat aloittivat haukun ja karhu jäi paikalleen. Seppo oli koirista n. 200 m:n päässä ja hän näki koirien haukkuvan paikallaan karhua rinnakkain. Koirien edessä oli 30 m:n päässä kuusikko jossa hän arveli karhun olevan. Hän lähestyi koiria ja koirien edessä oli iso kuusi 2 m:n päässä. Karhu olikin siinä! Seppo lähestyi niin, että lapa näkyi ja tähtäsi. Kun hän laukaisi pyssy ei lauennutkaan. Lataus uudestaan ja taaskaan ei lauennut. Tällöin karhukin usahti ja lähti pakoon koirat perässään. Karhu eteni n 200 metriä. Seppo kyykistyi maahan ihmettelemään panoksia. Yhtä äkkiä karhu olikin edessä ja tuijotti suoraan häneen. Sasta tuli karhun takaa näkyviin ja näykkäisi karhua. Karhu hermostui ja hyökkäsi koiran kimppuun. Koira lähti pakoon karhua. Matkassa ollut toinen laika pysyi mukana, mutta oli hiljaa. Välillä Sasta sai seisonta haukun ja välillä takaa ajo jatkui karhun ollessa vuoroon edellä ja vuoroon jäljellä koirasta. Seppo sai kaadettua karhun hakkuu aukolle ja tappavan osuman hän ampui n.30 m:n päästä päähän. Sasta hyökkäsi karhun päälle ja täten Seppo ei voinut heti ampua lopetuslaukausta vaan ensin piti houkutella koira pois karhun luota. Toinen matkassa ollut laika ei uskaltanut tulla kaadolle heti.

Karhunmetsästyksen Seppo lopetti 1998 koska hän aloitti työt tutkimusmestarina ja hän teki periaatepäätöksen ettei metsästä tutkimaansa eläintä.

Hirvityöskentelyt alkoi parantua toisena syksynä. Haku laajeni ja tällä hetkellä Sastalle on kaadettu n. 200 hirveä. Seppo on käynyt metsästämässä hirviä useassa hirviporukassa. Sasta on "varma" koira jos alueella on hirviä. Aluksi Sasta oli ilmavainuinen, mutta koska töissä on opetettu järjestystä on koira nyt myös erittäin tarkka jäljestämään.

Nuorena Sasta pyrki olemaan hirven sivulla ja siitä aina hirven eteen. Aktiivinen pysäytys tapa on erittäin tehokas ja vaikeimmankin mullikan koira saa pysäytettyä. Sasta haukkuu n. 10-15 m:n päästä hirveä ja haukku ääni ja peittävyys on hyvä. Lisäksi aikaa myöten koira on huomannut, että jos se tuo passiketjuun "väärän" hirven niin se luovuttaa haukun ja lähtee etsimään uutta sopivampaa.

Nyt koiran ollessa 14 vuotta kuulo on jo mennyt heikoksi. Haukkusitkeys pitenee vuosi vuodelta. Nyt Sasta haukkuu hirveä monesti seuraavaan aamuun koska ei kuule kutsua tulla pois.

Sasta tutkimustyössä

Seppo käyttää petojen tutkinnassa Sastaa jäljittääkseen susia ja karhuja. Koiraa käytetään myös karhun ja suden ulostenäytteiden ja saaliiden luiden etsintään.

Sutta jäljestetään suhteellisen paljon. Niitä jäljestäessä koira on aina kytkettynä. Lisäksi koira on opetettu etsimään susien ulosteita. Muutaman toiston jälkeen Sasta oppi merkkaamaan susien ulosteet ja nyt tekee sen tarkasti ja mielellään. Haavoittuneita susia on jäljestetty 2 kpl. Jäljestäminen tapahtuu ilman pelkoa, mutta kun koira huomaa kyseessä olevan haavoittuneen suden se masentuu ja on selvästi alla päin.

Karhun järjestyksessä Sastaa käytetään seuraavasti. Karhuun ammutaan kojusta nukutusnuoli ja aineen vaikutuksen alkamista odotetaan n. 20 min. Tämän jälkeen koira viedään jäljille ja ellei kyseessä ole emo pentujen kanssa niin jäljestys tapahtuu irti. Karhu siirtyy ampumapaikalta tavallisesti n. 1km:n päähän. Koira ilmaisee karhun haukkumalla ja jäljityksessä se ei saa vaihtaa eri karhulle. Sasta on ollut jäljittämässä 34 karhua.

Jos kyseessä on naaras jolla on pennut tai susi niin jäljittäminen tapahtuu aina kytkettynä. Jäljestäessä hihna on aina löysällä ja jälkeä edetään hidasta kävelyvauhtia.

Tapahtumia työssä

Alkuvuosina Sepon ollessa tutkimassa karhua sattui seuraavanlainen tapaus. Seppo oli tutkijaopiskelijan kanssa menossa tutkimaan karhun saalistamaa haaskaa lokakuussa. Opiskelija aikoi vaihtaa kengät ja lähti käymään peräkontilla hakeakseen kengät peräkontista. Sasta oli apukuskin penkillä ja käytti tilaisuuden hyväkseen ja livahti autosta ulos ja suoraan haaskalle. Haaskalla oli 6 nuoren suden lauma. Koira ärhenteli susille, mutta sudet vain heilutteli häntäänsä. Seppo juoksi paikalle huutaen ja sudet lähtivät tätä pakoon. Sastakin lähti susien perään ja jäljitti näitä ainakin 2 km. Tällöin se aloitti haukun ja oli ottanut haaskaa isännöineen karhun haukkuunsa. Haukku oli lähellä Venäjän rajaa ja karhu meni rajan yli Venäjän puolelle, mutta Seppo sai vihellettyä Sastan pois ja näin estettyä koiran menon Venäjän puolelle.

Eräänä nukuttamiskerralla otti Sasta haukkuunsa naaran matkassa olleen erauspennun sen jälkeen kun tutkijat tuli nukutetun karhun luo. Haukku alkoi n.80 m:n päässä nukkuvasta naaraasta ja eraus oli tällöin kiivennyt puuhun. Seppo yritti lähestyä koiraa ottaakseen tämän kiinni, mutta ollessaan 20 m:n päässä eraus tuli puusta pois ja pakeni. Sasta sai vielä erauspennun seisontahaukkuun, mutta siitäkin tämä pakeni ja meni Venäjän puolelle. Naarasta käsiteltiin ja porukka odotteli koiraa palaavaksi. Yökin kerkesi tulla ja koiraa ei kuulunut. Tutkankin kuuluvuusalue oli katkennut. Tutkijat päättivät jäädä yöksi metsään ja odottaa aamuun asti Sastaa palaavaksi. Yön aikana rajan takaa kuului ammuntaakin ja oli jo epäilys mahtaako koira tai karhu olla enää elossakaan. Mutta seuraavana aamuna n. kahdeksan aikoihin Sasta tulla jolkutteli tietä pitkin pois.

Terveys

Sasta on ollut koko elämänsä ajan terve. Muutaman kerran anaalit on tukkeutunet kuivamuonan syönnin seurauksena. Tällöin on koira saanut kurkkuunsa tulehduksen nuollessaan tulehtuneita anaalirauhasia. Nyt on yksi kulmahammas jouduttu poistamaan.

Koska vanhuksella alkaa olla ikää pidetään Sastan lihasten vetreyttä yllä säännöllisellä hierotuksella. Kun koiralle alkaa tulla ikää on erittäin tärkeää huolehtia venyttelystä ja lihasten hieronnasta ettei koira ala jäykistyä. Jos koira pääsee vanhana jäykistymään se kuntoudu enää siitä koskaan. Koska Sasta tekee töitä ympärivuoden täytyy sen olla myös kunnossa ympäri vuoden. Mutta koska työ ja liikunta säännöllistä niin ei se pääse jäykistymäänkään kuten monet metsästyksen välikauden häkissä viettävät kanssa toverit.

Luonteeltaan Sasta on rauhallinen ja kiltti. Ja erittäin harkitsevainen teoissaan. Agressiivisuutta ihmisiä kohtaan ei ole havaittu ikinä. Myöskin kaadolla koira käyttäytyy moitteettomasti. Toisiin koiriinkin suhtautuu välinpitämättömästi paitsi jos vastapeluri alkaa haastaa riitaa. Tällöin Sastakin vastaa tähän, mutta turhaa "pullistelua" ei koiralla ole tämän ollessa niin itsevarma itsestään ettei tarvitse omaa epävarmuutta osoittaa riitaa haastamalla. Sasta on myös hieman "herkästi loukkaantuva" joten kovasti ei tarvitse komentaa.

Sepolla on myös Sastan tytär Sara (yhdistelmästä: Tungus + Balaven Nana) Tarkoituksena oli valita urospentu pentueesta, mutta Sara valitsikin Sepon. Valinnassa vaikutti tunne ei järki. Luonteeltaan tytär on aivan erilainen kuin isänsä. Sara tekee ennen kuin miettii. Koiran ollessa äärettömän nopea ja nopeatempoinen niin on sen kanssa vaikeampaa toimia. Rauhallinen koira on omalla tavallaan helpompi. Saralla meinaa olla ongelmia toisten koirien kanssa äärettömän nopean reagointikyvyn takia. Myös jäljestämisessä on omia vaikeuksia malttamattoman luonteen takia. Mutta koska yleensä ikä tekee tehtävänsä niin tämäkin asia varmaan tulee korjautumaan.

Sara on ollut mukana 11 karhun jäljityksessä ja nuorena ja nopeana on nykyään ekana paikalla haukkumassa karhua. Ensimmäisen karhukontaktin narttu sai 3kk:n vanhana nukutetun karhun luona. Hirvellä Sara toimii erinomaisesti. Haku on hyvä ja päivän mittaisia haukkuja on nyt ollut. Ensimmäisenä syksynä Saralle kaadettiin 3 hirveä ja tänä syksynä 4 yksin työskentelyyn. Lisäksi tämä on ollut isänsä mukana hirvityöskentelyissä. Sepon mielestä Saran riistaominaisuudet ovat nyt tässä iässä paremmat kuin mitä ne oli Sastalla vastaavassa iässä. Lisäksi Sara on löytänyt itse metsästä karhun ja haukkunut tätä yksin.

Kokeissa Seppo ei ole käynyt koiriensa kanssa puhtaasti ajan puutteen vuoksi. Vapaa aikaa vähän ja se mikä on hän haluaa käyttää sen ajan koirien kanssa metsästämiseen kokeiden sijasta. Paitsi nyt on vakaa ajatus käyttää Sara haukkukokeessa.

Muita rotuja väheksymättä itäsiperianlaika on Sepolle kaikista paras rotuvalinta koska koira on mukana töissä ympärivuoden. Lisäksi laika on monikäyttöinen, helppo pitää, viisas, helposti koulutettava ja hyvä kaveri vaistoten herkästi isännän toiveet.

Sepolle Sasta on toimintavarma kaveri jonka arvo on mittaamaton. "Ihmisen oikea käsi".

Sastan ja Saran kuvia